Eläimet osana arkeamme
Meillä Nuorten Väylässä eläimet ovat luonnollinen osa arkeamme. Osastoilla vierailee koiria vähintään viikoittain ja Kuusankosken toimipisteen pihamaalla asustelee kolmatta kesää peräkkäin kanoja, joita nuoret hoitavat ohjaajien avustuksella. Muutama nuoristamme harrastaa myös ratsastusta, joten hevosetkin kuuluvat osaltaan arkeemme. Vuosien mittaan osastoilla on nähty myös esimerkiksi kissoja sekä akaattikotiloita, joista kaikki olivat yhtä tervetulleita.
Eläimet ovat tuoneet valtavasti iloa nuorillemme, ja eläimet ovat toimineet myös rauhoittavina tekijöinä tunnemyrskyissä. Eläinten läsnäolo on tuonut monelle nuorelle turvaa sekä lohtua vaikeisiin hetkiin. Välillä eläin on toiminut innostajana nuoren ulkoiluihin tai ylipäätään nuoren toimintakyvyn ylläpitäjänä. Joskus eläin on toiminut myös siltana nuoren ja ohjaajan välillä, kun nuoren on ollut luontevampaa puhua vaikeistakin tunteista ohjaajalle eläimen kanssa toimiessaan.
Meille ovat tervetulleita vierailemaan sovitusti myös nuorten omat lemmikit, esimerkiksi koirat, yhdessä nuoren huoltajien kanssa. Aina ei ymmärretä, kuinka valtavasti nuoret saattavat ikävöidä kotiin jääneitä lemmikkejään, ja niiden tapaaminen voikin olla nuorille todella voimaannuttavaa. Vierailemassa oleva lemmikki, ohjaajan lemmikki tai lemmikistä keskustelu toimii usein jäänsärkijänä uuden nuoren ja ohjaajien välillä.
Eläinavusteinen toiminta
Pelkkä eläimen läsnäolo arjessa ei kuitenkaan ole vielä eläinavusteista toimintaa. Eläinavusteinen toiminta on aina suunnitelmallista, tavoitteellista sekä ammatillisesti toteutettua työskentelyä, joka jakautuu kolmeen päämuotoon. Eläinavusteinen toiminta (AAA) edistää hyvinvointia ilman yksilöllisiä kuntoutustavoitteita. Eläinavusteinen terapia (AAT) on terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamaa tavoitteellista terapiaa, jossa eläin on osa kuntoutusprosessia. Eläinavusteinen opetus (AAE) puolestaan hyödyntää eläintä oppimisen, keskittymisen ja sosiaalisten taitojen tukena. Hyvä eläinavusteinen toiminta perustuu aina eettisyyteen. Eläimen tulee olla tehtäväänsä soveltuva, sen hyvinvointia tulee seurata jatkuvasti ja sillä on oltava mahdollisuus lepoon sekä vetäytymiseen tilanteesta, sillä eläimen hyvinvointi on perusta myös ihmisen hyvinvoinnin tukemiselle.
Eläinavusteisen toiminnan tarkoituksena voi olla esimerkiksi nuoren vuorovaikutustaitojen tukeminen, tunnetaitojen vahvistaminen, turvallisuuden tunteen rakentaminen tai motivaation lisääminen. Tutkimusten mukaan eläinavusteinen toiminta voi myös vähentää stressiä ja ahdistusta. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa eläin voi toimia turvallisena sekä hyväksyvänä läsnäolijana silloin, kun luottamus aikuisiin on syystä tai toisesta horjunut. Lastensuojelussa tällä on erityinen merkitys, sillä moni lapsi tai nuori on kokenut elämässään pettymyksiä, turvattomuutta tai vaikeuksia luottaa aikuisiin. Eläin ei arvioi, arvostele tai vaadi.
Eläinavusteinen toiminta on saanut viime vuosina hyvin ansaitusti yhä enemmän huomiota sosiaali-, terveys- sekä kasvatusaloilla. Pitää kuitenkin muistaa, että eläinavusteinen toiminta ei ole ratkaisu kaikkeen, eikä se korvaa sosiaalityötä, terapiaa tai muuta kuntoutusta. Parhaimmillaan eläinavusteisuus toimii täydentävänä työmuotona, joka vahvistaa lapsen voimavaroja ja tukee tavoitteellista työskentelyä. Haluamme jatkossakin pitää eläimet osana arkeamme, ja käyttää eläinavusteisia menetelmiä silloin, kun ne tukevat lapsen tai nuoren tavoitteita, ammatillista työskentelyä sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Terveisin
Kuusankosken toimipisteen Jiippi-osaston vastaava ohjaaja Rosa Tuppurainen, neuropsykiatrinen eläinavusteinen valmentaja.
